Ajatus mennä Hitonhaudalle kuvailemaan lähti siitä, että ala-asteella kävimme luokan kanssa siellä pyörillä tai ainakin sellainen kuvitelma on jäänyt jostain päähän... :D Tämä metsäretki yksin käydessä jäi varsin hyvin muistiini eikä tuon reissun jälkeen tehnyt mieli mennä metsään yksin. Tosin en päässyt tällä reissulla ihan perille asti, jäi Hitonhauta näkemättä, kiitos omalle mielikuvitukselle ja itsesuojeluvaistolle :D
Kuvaillessani aika liki lähtöpaikkaani pöllöjä kuului vierellä olevan järven vastarannan metsästä karmea ja kova karjaisu, veikaten mahdollista ilveksen huutoa.. Mitään vastaavaa en ollut ikinä kuullut. Tämä ei vielä kuitenkaan saanut kunnolla polviani tutisemaan, ajattelin että se on siellä järven toisella puolella.
Kävelin opasteiden mukaisesti enkä poluilta lähtenyt muualle. Polku alkoi kapenemaan ja metsä tihenemään. Juuri ennen isoa kumparetta mielikuvitus alkoi laukkaamaan liikaa. Toisaalta metsä alkoi muistuttamaan kuin satumaista metsää, jossa menninkäiset ja muut haltiat leijailevat. Kuitenkin tuli tunne, että parempi kääntyä ympäri ja palata takaisin autolle... :D Ehkä sen kumpareen takana olisi ollut se Hitonhauta, ehkä.. :)
Kävellessäni autolle jäin kuvailemaan oravaa. Siinä se ihmetteli mitä touhusin kunnes takana olevan kumpareen takana alkoi kuulostamaan siltä kuin norsulauma olisi lähtenyt juoksemaan. Joo, mitä siellä olisi ollutkin, niin olisi varmaan saanut mahtavia kuvia muiden kuvien joukkoon. Kauaa en jäänyt miettimään mitä tekisin, otin ns. jalat alleni ja kipitin hyvin reippaasti autolleni ja siihen sai jäädä se kuvaaminen :DMutta vielä mä joku päivä palaan tuonne ja menen loppuun asti näkemään Hitonhaudan! Tosin tuolloin minulla on ns. henkivartija mukanani... :D
Kommentit
Lähetä kommentti